140 merkin novelli

Tyttö näkee miehen. Punaiset liikennevalot estävät häntä liikkumasta. Hän tahtoo huutaa, mutta ainoa ääni joka pääsee hänen suustaan on kyyhkysen kaino viserrys.

Kirjaessee

Tuhoon tuomittu rakkaustarina

William Shakespeare oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija, joka syntyi vuonna 1564 ja kuoli vuonna 1616. Hänen katsotaan olevan yksi historian merkittävimmistä kirjailijoista. Shakespeare kirjoitti useita tragedioita, komedioita, sonetteja ja runoja vuosina 1585-1613, (37 näytelmää, 154 sonettia, kaksi pitkää kertovaa runoelmaa ja lisäksi paljon muita runoja) mutta näytelmien kirjoitusjärjestystä ei tiedetä varmasti. On myös epäilty, ettei Shakespeare ole kirjoittanut kaikkia hänen nimiinsä laitettuja teoksia, ja tämä onkin yhä edelleen ratkaisematon arvoitus kirjallisuushistoriaa tutkittaessa.

              Romeo ja Julia on William Shakespearen kirjoittama tragedinen näytelmä. Sen uskotaan syntyneen 1591-1595 aikoihin ja sen aiheen Shakespeare löysi Arthur Brooken vuonna 1562 kirjoittamasta englanninkielisestä runosta The Tragicall Historye of Romeus and Juliet. Alkuperäisen tarinan Romeosta ja Juliasta kirjoitti italialainen Luigi da Porto 1520-luvulla. Shakespearen versio oli kuitenkin ensimmäinen aiheesta kirjoitettu näytelmä.

           Teos kertoo kahdesta nuoresta rakastavaisesta, Romeosta ja Juliasta, ja heidän traagisesta rakkaudestaan. Traagista heidän rakkaudestaan tekee mm. se, että nuoren Romeon Montague suku on myrskyisissä riidoissa Julian suvun, Capuletin, kanssa, eikä riitojen kumpikaan osapuoli voisi koskaan hyväksyä näiden kahden nuoren liittoa. Teoksen alussa Romeo menee ystävineen kuokkimaan Capuletien juhliin nähdäkseen ihastuksensa Rosalinan, joka ei näytelmässä sittemmin esiinny, mutta hän huomaakin kauniin Julian ja rakastuu tähän ensi silmäyksellä. Romeon on kuitenkin paettava juhlista hänen saatuaan tietää, että Julia on Capuletin tytär. Pakomatkallaan hän kuitenkin eksyy Julian parvekkeen alle ja tästä alkaakin näytelmän kuuluisin parveke-kohtaus. Nuoripari menee jo seuraavana päivänä naimisiin, tietysti suvulta salaa. Sukujen välisestä riidasta seuraa myös useita tappeluita ja niiden seurauksena mm. Julian serkku Tybalt saa surmansa. Julian isä yrittää naittaa Julian Kreivi Parikselle, mutta koska Julia ei tietenkään hyväksy isänsä suunnitelmia, hakee hän apua Veli Lorenzolta, munkilta joka myös vihki Romeon ja Julian. Hän antaa Julialle eräänlaista myrkkyä, jota ottaessaan Julia vaipuu 3 päivän horrokseen näyttäen kuolleelta. Romeo saa viestin Julian kuolemasta, eikä viesti jossa kerrotaan Julian todenmukaisesta tilasta ehdi koskaan Romeon käsiin. Romeo käy ostamassa oikeaa myrkkyä, palaa Veronaan ja menee Julian hautakammioon. Siellä hän ottaa myrkyn ja kuolee, ja hyvin lyhyen ajan päästä tästä Julia herää, näkee kuolleen Romeon vieressään, ei kestä elää ilman häntä, ottaa Romeon tikarin ja työntää sen rintaansa. Näytelmän lopussa Romeon ja Julian suvut päätyvät sopuun ymmärrettyään riitojensa järjettömyyden. Teos sijoittuu Veronaan ja Mantovaan, Italiaan.

                     Päähenkilöt ovat siis Romeo Montague ja Julia Capulet. Romeolla on erittäin voimakkaat tunteet, ja niiden vallassa hän tekee paljon ajattelemattomia asioita. Julia taas on kiltti perheen tyttö, joka uhmaa vanhempiansa vasta rakastuttuaan Romeoon ja vanhempien ollessa naittamassa Juliaa Kreivi Parisille, rikkaalle ja Juliaa vanhemmalle miehelle. Muita henkilöitä kirjassa ovat mm. Juliaa vauvasta asti hoitanut imettäjä, joka oli hyvin läheinen Julian kanssa, Tybalt, Julian serkku, joka oli aina etsimässä tappeluita ja haastamassa riitaa. Benvolio taas on Romeon serkku, joka rakastaa rauhaa ja pyrki välttämään tappeluita viimeiseen asti. Mercutio taas on Romeon paras ystävä, joka on näytelmän vitsiniekka. Veli Lorenzo on Romeon ja Julian vihkivä munkki, joka ainoana ulkopuolisena imettäjän lisäksi tietää kahden rakastavaisen liitosta.

                    Renessanssin tärkeimpiä tyylipiirteitä katsotaan olleen yksilön korostaminen, ihmisyyden korostaminen ja ihmiskuvan syvempi tarkastelu. Tällöin kirjailijat saivat enemmän ääntään esille ja uskalsivat myös paljastaa identiteettiään enemmän kuin esim. keskiajalla. Shakespearen näytelmille taas ominaista on psykologinen henkilökuvaus, luonteva dialogi, draamallinen jännite ja kielellinen taituruus. Romeossa ja Juliassa renessanssi näkyy erityisesti vertauskuvallisen tekstin takana. Tällaisen tekstin takaa löytää myös helposti henkilöiden persoonan. Romeo ja Julia -kirjassa on myös selkeä liebestod-motiivi, jossa rakastavaiset saavat toisensa kuolemassa. Näytelmän aiheeksi laittaisin rakkauden ja teemaksi tuhoon tuomitun rakkauden.

              Koska Romeo ja Julia on näytelmäteksti, se koostuu vain vuorosanoista. Tyyliltään se on vaikeampaa lukea verrattuna romaaniin, koska erillistä kertojaa ei ole, eikä henkilöitä kuvailla erikseen tekstin edetessä. Vuorosanat ovat hyvin runollisia ja välillä niitä oli erittäin vaikea ymmärtää.

             Kirja oli mielestäni ihan hyvä, tosi surullinen kylläkin. Sen lukeminen tuotti minulle myös hieman vaikeuksia ensinäkin, koska en lue kirjoja juuri ollenkaan, ja toisekseen, koska se oli kirjoitettu näytelmämuotoon. Erikoiset sanat ja sanamuodot tuottivat myös välillä vaikeuksia. Loppujenlopuksi Romeo ja Julia on kuitenkin niin suuri kirjallisuuden teos, että suosittelen sen luettavaksi kaikille.